That feeling.

Se tunne.

Se tunne, kun omana itsenä oleminen ei riitä. Niin käy liiankin usein - omallakin kohdalla. tunnen ihmisiä, läheisiäkin, jotka ovat luonteeltaan ihania, eloisia, vitsikkäitä ja kovaäänisiä, mutta jotka esimerkiksi koulussa istuvat hiljaa, koska pelkäävät kiusaamista. Silloin, kun näen kiusaamista, tekisi mieleni mennä vetämään turpaan ja haistattaa v****! #¤@@ Mutta en tee sitä. Miksikö? Koska se tunne, kun omana itsenä ei voi olla. Pelkään seurauksia. Nykyään, ainakin omassa luokassamme yritän sanoa vastaan. Ei siitä ole ehkä apua. Mutta silloin se kiusaaja hämmästyy jka ehkä hivenen tajuaa, että kaikki eivät oikeasti ole niin heikkoja, kuin miltä näyttävät. Vaikka jokaisessa on herkkäkin puoli, kuten minussakin.

Elämä kyllästyttää, välillä. Silloin, kun se tapahtuu, angstaan tai lähden ponien luo. Joskus tekisi mieli antaa kaiken olla ja elää sellaista elämää, kuin villeissä unelmissa. Olla kiinnostumasta mistään, lintsata, hengailla, ryypätä, polttaa..! Joskus oikeasti mietin sitä vaihtoehtoa, mutta siitä ei ole hyötyä. Haluan saada hyvän ammatin ja elämän. Kun olen opiskellut, voin heittää vapaalle. Silloin olisi opiskelut opiskeltu. Pakko myöntää, tässä elämän vaiheessa se on tosiaan tärkeä asia. Mutta ei sitä ilman vapaa-aikaakaan eläisi.

Jos joku nyt sitten näitä höpötyksiäni sattumoisin lukee, niin kaipaan mielelläni kommenttia! Muuten tunnen oloni turhaksi, kun täällä itsekseni lörpöttelen.. :D

- CapriseDeniz