That feeling.

Se tunne.

Se tunne, kun omana itsenä oleminen ei riitä. Niin käy liiankin usein - omallakin kohdalla. tunnen ihmisiä, läheisiäkin, jotka ovat luonteeltaan ihania, eloisia, vitsikkäitä ja kovaäänisiä, mutta jotka esimerkiksi koulussa istuvat hiljaa, koska pelkäävät kiusaamista. Silloin, kun näen kiusaamista, tekisi mieleni mennä vetämään turpaan ja haistattaa v****! #¤@@ Mutta en tee sitä. Miksikö? Koska se tunne, kun omana itsenä ei voi olla. Pelkään seurauksia. Nykyään, ainakin omassa luokassamme yritän sanoa vastaan. Ei siitä ole ehkä apua. Mutta silloin se kiusaaja hämmästyy jka ehkä hivenen tajuaa, että kaikki eivät oikeasti ole niin heikkoja, kuin miltä näyttävät. Vaikka jokaisessa on herkkäkin puoli, kuten minussakin.

Elämä kyllästyttää, välillä. Silloin, kun se tapahtuu, angstaan tai lähden ponien luo. Joskus tekisi mieli antaa kaiken olla ja elää sellaista elämää, kuin villeissä unelmissa. Olla kiinnostumasta mistään, lintsata, hengailla, ryypätä, polttaa..! Joskus oikeasti mietin sitä vaihtoehtoa, mutta siitä ei ole hyötyä. Haluan saada hyvän ammatin ja elämän. Kun olen opiskellut, voin heittää vapaalle. Silloin olisi opiskelut opiskeltu. Pakko myöntää, tässä elämän vaiheessa se on tosiaan tärkeä asia. Mutta ei sitä ilman vapaa-aikaakaan eläisi.

Jos joku nyt sitten näitä höpötyksiäni sattumoisin lukee, niin kaipaan mielelläni kommenttia! Muuten tunnen oloni turhaksi, kun täällä itsekseni lörpöttelen.. :D

- CapriseDeniz

Why times goes so fast?

Hyvää pyhäinpäivää, tai halloweenia!

Kävin äitini kanssa kaupungilla, ajoimme hautausmaan ohi. Ainakin sadat kynttilät tuikkivat haudoilla. Se oli kaunis näky. Oikeasti. Olisin voinut itkeä ja ajatella kaikkia rakkaitani pilvien reunoilla. Mutta ei, olen herkkä vain sisältä. Kotimatkalla aloin ajatella ja miettiä. Ajattelin monta kertaa näkeväni aaveen, mutta tiesin, että se oli mielikuvitukseni tuotetta. Juujuu.. Se olisi hienoa! En tiedä miten, mutta se tunne, kun teet tai näet jotain uskomatonta, saa valtaansa. Se tunne. Ihana uskomaton tunne. Jonka haluaisi aina vain uudelleen.

Vihaan aikaa. Aika vain kuluu, ja vuodet menevät. Montako päivää olen viettänyt johonkin turhaan? Aikaa on elämän aikana loppujen lopuksi vähän. Pienenä en miettinyt aikaa, ja ihmettelin aina miksi  aikuiset puhuivat siitä, miten on jo mennyt nopeasti monta vuotta. Nyt ymmärrän sen - ja vihaan sitä. Aikaa pitäisi olla loputtomiin. Tai ehkä pitäisi elää ja käyttää oikeasti joka hetki ja muistaa ja elää täysillä parhaat hetket. Saada muistoja jotta vuosien päästä voit taas käyttää aikaa muistelemiseen ja hymyillä parhaille muistoille.

Taas vihaan jotain, päättämistä. Se on kamalaa. En tiedä, mitä haluan elämässä. Minulla on useita ihania harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita. Ja pian täytyy alkaa miettiä mitä haluaa. Mutta ajattelin, että en päätä vielä mitään. Annan päivien viedä. Katsotaan, mitä ne ja tulevaisuus tuovat. Kun tiedän mitä oikeasti haluan, osaan päättää.

Kaipailisin nyt kommentteja! :)

Love,
          Capris

Things.

Welcome with love.

Olen uusi bloggaaja, postailen ajatuksistani. Ajatuksistani maailman, universumin, helvetin ja taivaan, elämän ja kuoleman välillä. Iltaisin tuijottaessani tähtitaivaalle, pysähdyn ja mietin mitä taivaalla voi olla? Tai entä, mitä on miljoonien miljoonien miljoonien ja taas miljoonien 'tuntemattomien maailmojen' päässä? Onko oikeasti olemassa taivas? Tai helvetti? Miten esimerkiksi pyramidit on rakennettu ilman minkäänlaista konevoimaa? Miten, miksi? Koska, kuinka?

Olen nuori tyttönen, ikääni, asuinpaikkaani en nyt sen koommin paljasta, sillä tämä blogi on sitä varten, että voin kirjoittaa ajatuksiani kaikesta. Kysyä kysymyksiä, vaikka en saakaan vastausta. Eilen illalla näin tähdenlennon, ja sillin haluni ajatusteni kirjoittamiseen kasvoi - ja tässä sitä ollaan!

Ehkä teen myös eläinblogin myöhemmin, eli tämä ei varmaan jää ainoaksi blogiksini..
Odotan mielipiteitänne, omia ajatuksianne. Rohkeasti!

Nimimerkkini Caprisedeniz,
lyhennettynä käytän paljon;
Capri, Caprise, Deni, Deniz..

Love, CapriseDeniz